Taas syksy ja yö
joka nurkassa tuuli
ja huokausten tahti
ei täällä muuta kuule

tyhjinä huoneet
ennen elämää täynnä
muut menneet jo
yksin jäljellä oon.

Suureksi tulla ja vahvaksi kasvaa
kai pitäisi pian, aikaa ei kauan oo.
Pieni kuin lapsi voisinpa vielä olla
vailla sanoja suuntaasi katson.

Muualla kaukana kaikki
nyt läsnä vain Sinä
johon ajatta turvaudutaan

ajatukseni luet
nämä oudot ja uudet
kaiken kuulet
vaikka ääneen en lausuisi sanaakaan.

Suureksi tulla ja vahvaksi kasvaa
kai pitäisi pian, aikaa ei kauan oo.
Pieni kuin lapsi voisinpa vielä olla
vailla sanoja suuntaasi katson.

Alut ja loput ja se mikä jatkuu
on hallussa Herran
ei tiedä niistä muut

nyt kun on yö
täysin tyhjinä huoneet
pysy siinä niin
uskallan nähdä mitä oon.

Suureksi tulla ja vahvaksi kasvaa
kai pitäisi pian, aikaa ei kauan oo.
Pieni kuin lapsi voisinpa vielä olla
vailla sanoja suuntaasi katson.

(säv. & san. Maria)