Luulin ettei enää tuntuisi missään
tappiolla poski toinenkin kääntää.
Tyyneydestä vain ei merkkiäkään
kun sivusta katson
kuinka häviän taas.

Varjot lankee lattiaan
kun katuvalot palaa läpi yön
ei kaupungissa tähtiä nää
vastapäätä verhot ikkunoihin vedetään
vieraat lähtee kotiin
tulee pimenevä yö
hiljenevä yö
ja joskus taas elämään herää muut ja minä.

Hengissä kun näistä selviää
vahvemmaksi siitä tulla pitää.
Minä vahvaksi en tule ainakaan,
vain lisää haavoja saan
kun sivusta katson
kuinka häviän taas.

Varjot lankee lattiaan
kun katuvalot palaa läpi yön
ei kaupungissa tähtiä nää
vastapäätä verhot ikkunoihin vedetään
vieraat lähtee kotiin
tulee pimenevä yö
hiljenevä yö
ja joskus taas elämään herää muut ja minä.

Sinä suurista suurin, korkeista korkein,
sinä suurista suurin, korkeista korkein,

katse luotuusi luo, minulle toivoa tuo.

Sinä Jumala suuri, Herra pyhä ja suuri,
sinä Jumala suuri, Herra pyhä ja suuri,

minua kuule, vaikka kuule ei muut.

Tiedät mitä tunnen, kaiken tunnet,
kyllä luotusi tunnet.
Ihmiselämän tunnet.

Ja kuolemastakin elämää herää.

(säv. & san. Maria)