Nouseva sumu isien muokkaaman maan verhoaa.
Väsymätön tuuli ajaa pilvet liikkumaan.
Haihtuneen helteen hehku vielä iholla.
Hämärältä suljen silmät yhä valveilla.

Kun menneitä miettii
vain Jumala on
ennallaan.
Halki aikojen pysynyt
paikoillaan.

Viljojen kanssa ilmassa tummuvaa vihreää.
Liljojen tuoksu kesään jäi ja häviää.
Lähteä täytyy, mutta kun taas palaa
tunteeko täällä samoin enää ollenkaan?

Kun menneitä miettii
vain Jumala on
ennallaan.
Halki aikojen pysynyt
paikoillaan.

Juurilta revitty
vain Sinuun kiinnittyy.

Maisemasta kaukaa kuuluu vaimeat äänet
Harmaan taivaan alla sen varjoisat ääret.
Oksilta tippuu vielä viimeiset sateet.
Tässäkö vihdoin syvän rakkauden aarteet?

Kun menneitä miettii
vain Jumala on
ennallaan.
Halki aikojen pysynyt
paikoillaan.

Juurilta revitty
vain Sinuun kiinnittyy.

(säv. & san. Maria)